TUOMIPAKKOJA EI ENÄÄ OO EIKÄ HIEKKASÄRKIÄKÄÄN PALIO

TUOMIPAKKOJA  EI  ENÄÄ  OO  EIKÄ  HIEKKASÄRKIÄKÄÄN  PALIO

 On tapahtunu suuri leikkaus, ko nuori nainen olis menettäny rintansa, juluma vertaus, tältä meistä vanahemmista tuntuu. Ollahan nähty se muutos mikä on tapahtunu, ei ollukko Hiliman hotelli, josa 50 luvulla oli mm kortteeria kesäsin kansalliskirijailijamme Ilimari Kianto  sihteerinsä kans, Kalajoen kulttuuripiiristä tuli pyyntö yhelle Mehtäliiton työnjohtajalle joka oli Rahajan satamasa luovuttajana pöllilaivoja lastatesa, jos toisit koniakkipullon sillon tällön Kiannolle laivasta ohikulukiesas, tunnetusti koniakki inspiroi Kiantua, ei sitä tiejä mikä mestariteos synty Hiliman hotellisa koniakin voimalla. Näin sitä ennen hoijettihin turistien viihtyvyyttä.

Oli tanssilava, jolla oli taipumus hautautua hietahan. Sotainvaliitit järjestivät Juhannusjuhulia. Juhannuski tuntu oikialta Juhannukselta ko parivuorokautta valavottihin, tassilavan musiikki oli niin kovalla ” hei mampo mampo italiaano” soi heti korvisa ko pani silimät kiinni. Appi oli sotainvaliitina valavomasa tanssilava toimintaa, se hevosmiehenä valitti ”vanha riimu on tallissa” soi viikko tolokulla korvisa. Moni on saanu elinkautisensa Juhannus juhulilta, nämä liitot säilyivät paremminko nykyähän paareisa alakanehet.

Tämä Tuomipakkojen muutos on tuonu Kalajokiseuvulle työpaikkoja ja tätäkautta hyvinvointia, on tullu Kalajoelle näkyvyyttä, kannattaa miettiä miten tämä niin sanottu maksava matkailija virta säilys mahollisimman suurena vaikka varsinainen hiekkasärki katuaaki. Jos Hiekkasäkistä tulee vain vakiasukkaijen nukkumalähiö niin hanke on epäonnistunu. Hiekkasärkin ympäristösä on hienoja elämyskohtehia joita on jo otettu osittain hyötykäyttöhön, aina on parantamisen varaa, Kallan saaret, Siiponjoki on vaellus kohe jota kehtaa näyttää, käytihin poikasena ongella ko sen ens kerran näki Pleunasta alaspäin, olihan se elämys. Rahajan saaristo on elämyskohe vailla vertaa, jos lähtee Rahajan kalastamasta, kiertää saariston meren puolelta Ryöpäs, Loukelat, Korkianlahti, kiertää Hevoskarin jolla on mielenkiintonen historia, 

Venäjän vallan aikana karilla oli Venäjän merivartioita ne rakensivat kivistä niin sanotun laiskanjaakonringin joka näkyy vieläki, olin poikasena viemäsä ja hakemasa lampahia saaresta kesälaitumelta, historiantutkia Sulevi Juhola tietää Hevoskarin historiasta enempi. Holstin saaresa oli villimansikoita joita käytihin syömäsä. Jatkaa kierrosta Himankakylän kautta Kaharinreijästä Rahajan sisäsaaristohon niin näkee hienua saaristua. Pittää kyllä olla jo kaiken nähäny jos ei ihastele saarten ja luotojen kallio rantoja. Siihen voi liittää kalastuksen, sisäsaaristosa on hyvät haukiveet, henkilökohtasesti sain ehkä elämäni suurimman hauen Loukelan vesiltä uistimella, fileet lihalaatikon mittaset 60 sm, ei ollu puntaria, hylie safatit ja luonnon tarkkailut.

Tästä voi kehittää ammattikalastajiksi aikoville ja muille paikallisille yrittäjille kannattavaa lisä toimintaa ja mahollisimmat monet voisivat nauttia hienosta saaristosta. Täsä toiminnasa pitää ottaa monet asiat huomioon, niin ettei toiminnasta tulis vain luonnon ykspuolista hyväksikäyttyä, ettei jäläkipolovet vois kiriottaa Rahajan saaristosta niinkö mää Tuomipakoista.  Monet matkailijat kaipaavat muutaki ko hotellin akkunasta näkyvän merimaiseman viihtyäksehen. Samat asiat voi järiestää talavellaki, käyn palio pilkillä Kalajoen rannikolla, kyllä sinne sopis enempi niin sanottuja turisteja, 90 rosenttia nykki on muuhalta ko Kalajoelta.

Ei oikein Kalajoenkaupungin taholta ymmärretä että tämä pilikkiporukka käyttää kans kaupungin palaveluja, usiasti kuulee ”lähen käymähän tuontitukusa” tai muuhalla asioimasa, kannattas parkkipaikat aurata kunnolla auki pitkin rannikkua, ei me pilikiät tyhyjennetä Perämerta kaloista. Aikusemmin tällä palstalla esitti William O Gorman hienon käytännön, kuhtua maailman nuorisua kylähän opiskelun merkeisä, tämä on matkailun  siemenen kylyvyä, siittä pääsato koriatahan myöhemmin.

Lehtosen Kalle