LEHTOSEN KALLEN RUTINOITA JA TARINOITA

KIRJANI KANSIKUVA

Usein kysytty mistä kuva on, kuva on Kuhmon Nivankylällä olevasta Kaarneenkoskelta. Kävin siellä usein 80-90 luvuilla, koskeen istutettiin pyyntikokoisia taimenia, koskessa oli myös oma alkuperäinen taimenkanta, luvat olivat kohtu hintaisia. Koskeen nousi Juhannuksen alla pientä siikaa, sanoisin kohtuuttomasti,  kyläläiset tulivat kalaan melansiämpäreillä varustettuna, siika saalit alkoivat pienentyä ensin kymmeniä siikoja ja lopulta loppui kokonaan. Kyläläiset saivat rapujen pyynnistä hyviä lisätuloja, sitten rutto tappoi ravut.

Kosken suurin omistaja on Metsähallitus, Metsähallitus kielsi kokonaan kalastuksen suojellakseen kosken omaa alkuperäistä taimenkantaa, koski oli kalastuskiellossa pitkään. 2021 Kaarneenkoski avautui kalastukselle, kalastaa saa ainoastaan perholla, pitää olla väkäsettömät koukut, muutekin säännöt ovat poikkeukselliset. Lupa myydään vain kahtena päivänä viikossa vuorokaudeksi, vuorokausilupa on 400 euroa ja luvalla saa korkeintaan 5 kalastajaa, lupa on 400 vaikka kalastaisi yksin. Ymmärrettävistä syistä Kaarneenkoski ei kulu enää minun

Kirjaani LEHTOSEN KALLEN RUTINOITA JA TARINOITA on edelleen saatavana minulta 20 € ja esimerkiksi SUOMALAISESTA KIRJAKAUPASTA 28,95 € netti myyntinä, postin kautta kotiin. Kirjoittaja nimeni on Kaarlo Lehtonen joten nimellä Kalle Lehtonen ei löydy, kirjan nimellä löytyy. Kirja on 578 sivuinen. Minulla on aina mukana kirjoja ei muuta kuin otatte tavattaessa puheeksi. Hyvää kesän jatkoa kaikille.

Istuimme noin 50 vuotta sitten hyvän ystävän ja työtoverin kanssa saunan lauteilla hänen järvenranta mökillään, otimme hillitysti ohuita koskenkorva siivuja, hän loihe lausumaan ”paska tuo elämä niin huonua oo ko osaa elää” hän on jo edes mennyt. Siitä saakka olen omaksunut sen motoksi myös minulle, aina kun onnen tunne tulee niin muistan hänen lausumansa. Paska sana erottaa maailman typeryyden juuri siitä onnen hetkestä. Onnen hetki voi olla, vaikka hetki jälkipolven kanssa kalassa, kun he veivaavat virvelin veiviä innoissaan, pehostelemassa pohjoisruotsissa lumihuippuisten vuorten ympäröimänä, Norjassa rautujärvellä, Kiellajoella kun taimen välkkyy siiman päässä, Kuhmon Kaarneenkoskella, Ahvenlammella tai metsässä vaimon kanssa moottorikelkalla kevät talvella ajamassa pöllejä ja tauolla istumassa nuotiolla makkara kepin nokassa. Kannattaa kerätä näitä onnen hetkiä ja väistellä näitä usein aivan itse keksittyjä oman tai muiden mielen mustaamisia.

Olin mukana SEL:n perustetun alkutuotantojaoston työssä mukana meitä kentän edustajia oli viisi liiton puheejohtaja Julle Sund ja sihteeri Kalle Eerikson. Saime käyttöömme MTTL:n tutkimusaineiston, kiinostuin aheesta koska olin pieltä tilalta ja elintarviketyöläsenä riippuvain alkutuotannon menestymisestä. Tapasimme sen ajan maatalouden huippuasian tuntioita ja kävimme tilaisuksissa missä  puhuttiin niin kuin asiat oikeasti oilivat ja ovat, yllätyin miten julkisuudesa vältettiin totuutta. Kirjasani on oma tulkintani maatalous politiikasta.

Kirjani LEHTOSEN KALLEN RUTINOITA JA TARINOITA on tullut painosta, kirja on niin sanottu karvalakki malli, pehmeäkantinen, eikä ole oikoluettu olisi nostanut hintaa, kirja on 578 sivuinen. Jos olette ymmärtäneet minun kirjoitukset tähänkin saakka niin muutama kirjoitus virhe tuskin haittaa kirjassakaan.

Minulla on kirjoja 20€ kpl hintaan, kirjan saa myös verkkokaupoista mm Suomalainen kirjakauppa ja Adlibris, verkkokaupat määräävät omat hintansa, saatavana myös e-kirjana. Kannattaa katsoa useamman nettikaupan hintoja on yllättävän suuria eroja.

PAIKALLINEN SOPIMINEN

Kirjoittaessani kirjaa oli ongelmani miten saisi elämän kokemukseni näkymään, ammatti yhdistystoiminta antoi ymmärryksen miten kevyesti heitetään esimerkiksi ”paikallinen sopiminen” kuulostaa hyvältä kätkee sisälleen kuitenkin niin työnantaja- kuin työntekijäin puolelta sudenkuoppia. Aluejärjestön toiminta antoi ymmärryksen että työnantajat tekivät usein itselleen suuria vahinkoja etteivät liittyneet työantajaliittoon, vastustivat myös työntekijöiden liittymistä SEL:n. SEL:ton edustajat aina kehottivat työnantajia liittymään omiin työnantajaliitoihinsa, noin 400 sivuinen TYÖPAIKAN LAKIKIRA sisältää paljon muuta kuin työehtosopimus, jos paikallisesti sovittu sopimus on vuosikaupalla ristiriidassa lain kanssa niin pienen työpaikan jatkuminen on usein vaakalaudalla. Eräs työnantaja kehotuksista huolimatta ei liittynyt työnantaja liittoon, tuli riita työpaikalla, riitaa alettiin käsitellä käräjäoikeudessa, käsittely  maksoi tälle työnantajalle yli 10 000 euroa, kun asia olisi selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla työnantajaliittoon. Tällaiset perustelut olisi vaatinut paljon sivutilaa, kannattaa miettiä sitä jos ei olisi valtakunnallista työehtosopimusta kun pitäisi työpaikalla ratkaista palkka ja muut ehdot.