Ajankohtaista

Onkiporukka kokoontuu torstaisin sitten kun tulee kantavat jäät pilkkien merkeissä. Jos on kiinnostusta niin ota yhteyttä.

Pilkkiporukka kutsutaan kokoon tekstiviestillä säiden mukaan

0407298630










Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

TERVETULOA LEHTOSEN KALLEN KOTISIVUILLE

OLEN MYÖS TÄTÄMIELTÄ

Kirjoituksia joita ei ole julkaistu

ON NÄHTY PAIKALLISEN SOPIMISEN AIKA

Olen nähnyt tämänkin ajan henkilökohtaisesti, olin mukana silloin kun pienten työpaikkojen elintarviketyöläiset liittyivät laajemmin Suomen Elintarviketyöläistenliittoon (SEL). Siihen asti oli sovittu työehdot pakallisesti (työnantaja oli ilmoittanut työehdot) ei yhdessäkään työpaikassa ollut minkäänlaisia merkkejä oikeasi paikallisesta sopimisesta työajat ja palkat vaihtelivat työantajan hyväntahtoisuuden mukaan. En tavannut yhtäkään pientä järjestäytymätöntä työpaikkaa jotka olisivat noudattaneet silloin voimassa olevien työehtosopimusten vähimmäisehtoja, jotka eivät olleet mitenkään ylimitoitettuja. Oli aivan tavallista jos työnantaja sai selville kuka työntekijöistä oli järjestäytymisen yllyttäjänä niin lopputili oli seurauksena, vaikka voitiin oikeuden käynnin seurauksena palauttaa työsuhde niin pieneen työpaikkaan palaaminen oli henkisesti mahdotonta. 

Olin luottamus tehtävissä niin työpaikka- kuin liittotasollakin, näin palkkatilastot, silloin kun työllisyys tilanne oli huono niin niiden töiden pakat joihin ei tarvinnut pitempää kokemusta laskivat sopimusten alarajalle ja toisinpäin kun työllisyystilanne parani. Tämä ei johtunut paikallisesta sopimisesta, vaan oli kilpailua työvoimasta yritysten välillä. Kuulostaa hienolta kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, sanotaan, kyllä paikallisesti tiedetään tilanne. Mutta kun ei tiedetä, ei aina ymmärrä yrityksen omistajakaan, on ulkoistettu kirjanpitopalvelut. vielä vähemmän tietävät työntekijät, on vain luotettava mitä työnantajan edustaja sanoo. Kun kumotaan yleissitovuus ja aletaan kilpailla palkoilla kotimarkkinoilla niin henkisesti aletaan voida pahoin niin työantaja kuin työtekijä puolellakin. Yleissitovuuden lakkauttamista ja paikallista sopimista palkoista toittottavat eivät ymmärrä asiasta enempää kuin sika tuulimyllyn päälle.

Lehtosen Kalle Ylivieska

23.10 Kalajokilaakson mielipidepalstalla ollut kirjoitus, yhdyn mielipiteeseen.

  KALASTUKSEN  VALVONTA  KUULUU  KALASTAJILLE

Kalastuksen valvonta kuuluu kaikille rehellisille kalastajille. Kun on kysymys Sievin perhokalastuslammesta Ahvenlammesta johon istutetaan pyynti kokoista kirjolohta ja silloin tällöin siian poikasia, istutukset tehdään kertyneillä lupamaksuilla. Eräs perhokalastaja kertoi, hän tavoitti lammella syöttiongella kalastamassa kavereita, hän valisti kalastajia, ei täällä saa syöttiongella kalastaa, mitä se sulle kuuluu, oli vastaus.

Mietitäämpä mistä oli kysymys, kaverit kalastivat kielletyillä välineillä ja todennäköisesti ilman lupia, luottaen siihen ettei näin syksyllä käy muita kalastajia, eikä erätarkastajia. Tämä on varastamista toisilta luvan maksavilta ja sallituilla välineillä kalastavilta, kaloja istuttava metsähallitus ei itse kalasta yhtään kalaa. Tämä täyttää kaikki varastamisrikoksen tunnusmerkit, ei pääse rikesakolla, käräjäoikeus antaa tuomion, joka on vähintään 1000 euroa.

Kansalaisvelvollisuuteen kuuluu kaikenlaisten rikosten torjunta, etenkin jos rikoksen havaitsija menee luvanlunastaneena sallituilla välineillä kalaan. Rikoksesta ilmoittaminen on yksikertaista, kännykkä kameralla kuva auton rekisteri kilvestä niin että kuvasta selviää paikka missä kuva on otettu, kuva on lahjomaton siitä selviää tarkasti ottoaika. Sitten kuva tekstiviestinä ja lyhyt selvitys tapahtumasta erävalvojalle tai poliisille, siitä rikostutkinta alkaa, rikos selvää varmasti. Periteisesti Suomalaisen käsityksen mukaan varas on iljettävin olio maanpäällä, savotta kämppien tuomio käytäntö oli tehokas.

Ahvenlammen perhokalastajat

ÄLYKÄÄN LIIKENTEEN KEHITTÄMINEN

 Liikenteen tarve on muuttunut, enää ei työajat ole 7-16 eikä kaupat auki vain 9-17, mitään selvästi havaittavaa rytmiä ei ole. Monet pitävät omaa autoa vain siksi ettei asioimaan pääse vaikka asioisi vain taajaman sisällä. Liikenteen aiheuttamat tunnistettavat kulut ovat veromaksajille yli kaksimiljardia euroa vuodessa, pelkästään kunnat ja KELA käyttävät kuljetuspalveluihin yli miljardin vuodessa, joten jos mitään ei tehdä, väestön vanhetessa, tarve sosiaaliseen liikkumiseen lisääntyy, niin liikkumisen kulut ylittävät sietokyvyn. Meillä monilla on kokemuksia KELA kyydeistä useimmiten istumme yksin kuljetuksessa 4-9 hengen autossa, kyllä tulee mieleen,  miten meillä on varaa tällaiseen, tietäen miten terveydenhuollossa  venytetään jokaista euroa.

Eikä ainoa keino saa olla omavastuun nostaminen. Eräs hallituksen SOTE ja kuntauudistusten tavoitteista oli liikenteen järkevä toteuttaminen. SOTE uudistus toteutunee viitenä alueena joka tietenkin antaa sosiaaliselle älykkäälle liikkumiselle hyvät mahdollisuudet. Entisen Liikenneministeri Merja Kyllösen visiona oli järjestää liikenne yhdessä SOTE- ja kuntarakenneuudistuksen yhteydessä yhdessä kaiken muun liikkumisen kanssa, jos kuntarakenne ei uudistu riittäväsi niin liikenteen järjestäminen vaikeutuu, syy, kuntien tavoitteiden erilaisuus.  Jorma Ollilan työryhmä jätti mietintönsä Kyllöselle, hallitusohjelman mukaisesti siinä selvitettiin miten ajoneuvoja verotettaisiin kulujen aiheuttamisen periaatteen mukaisesti, tietenkin asia tyrmättiin laajasti, niinhän on tapana suhtautua kaikkeen uuteen. Henna Virkkunen jatkoi Liikenneministerinä ja oli sitoutunut samaan hallitusohjelmaan, kuitenkin hallituskausi on loppumassa ja nämä voima naiset ovat siirtyneet EU:n Parlamenttiin.

Nyt kunta- ja liikenneministerinä on Paula Risikko, on lähinnä toimitumisteri vaalikauden loppuun. Olihan se harmi, että Kyllönen siirtyi EU parlamenttiin, onhan EU:n hallinnossakin tarvetta isommalle luudalle, niin kuin Kyllönen totesi. Seuraavalla hallituksella on samat ongelmat edessä ja teknologia kehittyy, Helsingin seudulla on tiedonkulun hyväksikäyttöön perustuva älykäsliikenne on käynnistynyt ja todettu toimivaksi, ellei näiden viiden SOTE alueen potilaiden liikkuminen järkevöidy niin vika on hallinnon järjen köyhyydessä, Meidän tulee vaatia niiltä joita äänestämme hallintoon järkevää verorahojen käyttöä.

Lehtosen Kalle

Ammatti- ja Ammattikorkeakoulujen opetuksen tasosta

Tyttären poika käy Oulussa paikallista Ammattikorkeakoulua, syksyllä alkaa kolmas vuosi aikoo suorittaa koulun kolmessa vuodessa. Poika on ainut ammattikoulun käynyt omassa ryhmässään, hän suoritti kaksoistutkinnon ammattikoulussa.  Menestyi ammattiopistojen välisissä taitaja kilpailussa, voitti Suomenmestaruuden elektroniikassa ja Euroopan mestaruuden Lissabonissa. Allekirjoitti toistaiseksi jatkuvan työsopimuksen Polarin kanssa, kolme päivää viikossa työssä ja silloin jää kaksi koulua varten ja muihin sivutöihin.

Hän on käytännössä tehnyt ohjelmointityötä jo kaksi vuotta, joksi aikoo valmistua vuoden päästä. Pojan mukaan opetus alalle on kymmenen vuotta jäljessä käytännön työstä, hänen mukaansa ei ole ihme jos ei Suomi loista uusissa innovaatioissa. Pojan mukaan pitäisi jokaisessa yksikössä olla työryhmä joka seuraisi oppimateriaalin kehitystä ja vahva edustus alan teollisuudesta, hän aikoo valmistella kesän aikana oman kannanottonsa asiasta. Mielestäni ei kukaan voi olla niin ylivoimainen, vaikka on käynyt ammattikoulun ja Isä on saman alan insinööri että voi suorittaa puolihuolimattomasti siinä sivussa koulun, kyllä on opetuksen vaativuudessakin vikaa.

Onko opetuksen tasoa jouduttu laskemaan että mahdollisimman moni saisi koulun käytyä kunnialla ja näin pönkittää koulun taloutta opetuksen tasosta tinkien. Jos ylioppilastutkinto alkaa olla ainoa ammattikorkeakouluun pääsyn tae ja pitää aloittaa sähköalan insinööri koulutus jatkoroikan teon opetuksella niin hukassa ollaan. Alkaa kuulua vitsejä opetuksentasosta ammattikouluista ja ammattikorkeakouluista, ei savua ilman tulta. Ei tietenkään opettajissa ole vikaa, mutta on oltava mahdollisuus päivittää opetusmateriaali.

CENTRIA:n alkujuurista

 Kirjoitukseni CENRIAN alkujuurista Keskipohjanmaassa meni valitettavasti mielipidekirjoittajan painajaisten puolelle. Olin muistavinani Pekka Niskan kuolleen, Pekan poika Janne kuoli 38 vuotiaana. Oman lapsen menettäminen jokaiselle Isälle ja Äidille kova isku. Varmasti vanhemmille tulee mieleen miksi en minä lapseni sijaan. Minun otteeni kirjoituksista alkaa lipsua, vanhenemisen lisäksi alkaa huolimattomuus vaivata. Pitää miettiä kesä jatkaako kirjoittamista. 

PPO:n lihoiksi paneminen

 Osuuskunnan purkaminen olisi ollut yksi vaihtoehto jos purkamien otettiin heti asian tuntijoiden hallintaan. Purkamisen puolesta käytiin niin tunteisiin perustuvaa keskustelua joilla oli niin vähän oikean tiedon pohjaa. Jos käytiin keskustelua niin että väitteet pitivät suurin piirtein paikkansa, olisin voinut asettua purkamisen taakse, koska taloudellisesti se olisi ollut aivan hyvä vaihtoehto. Kun purkamistä perustellaan kirjoittamalla "Sijoitusvaihtoehdossa jäsen saisi myydessään noin 1000 euroa mutta purettaessa jäsenen tilille tuloutetaa 5000 euroa". Ei mitenkään voi sitoutua näihin lupauksiin. Toivottavasti syntyy purkamsen taakse vuosien kuluessa järkevät perustelut, jos rahaston arvo ei markkinoilla mene lähellekään arvoanalyysin lukemia niin purkamisen taakse tulee porukkaa joilla on halu pidättäytyä tosiasioissa. 

IHMISEN TYPERYYS ON POHJATON

Ukraina alkaa muistuttaa Syyrian tilaa, ei kummallakaan osapuolella ole demokratialla hankittua kansan tukea vaan vastakkain ovat Venäjä ja länsimaat. On kadonnut kaikki järkevä toiminta, on kiihotettu kansa kahteen ehdottomasti oikeassa olevaan leiriin. Seuraavaksi kumpikin osapuoli kadottavat otteensa osapuoleen, käskytysjärjestelmä ei pelaa. Seuraavaksi syntyy osapuoliin erilaisia ryhmiä jotka alkavat taistella keskenään, syntyy yleinen taistelu ja lopulta fanaattisin ryhmä voittaa tai ei voita kukaan, tilanne jatkuu vuosia. Voittajista syntyy ei kenenkään suosikki, kuten Irakissa, Libyassa, Egyptissä ja Syyriassa.

HUPIELÄIMEN PITOKORTTI PAKOLLISEKSI

 Suuri ongelma että yritetään opettaa eläimiä ihmisten tavoille ja otetaan eläin ihmissuhteiden korvaamiseksi. Tähän on valikoitunut vasta muutaman vuosikymmenen aikana kissa ja koira. Koira polveutuu suoraan sudesta, on laumaeläin, hakee otetta laumasta. Hyvin monessa perheessä koira on saanut alfauroksen tai naaraan paikan ja kun on vielä suurikokoinen niin alkaa olla vaarallinen, puolustaessaan laumaansa (perhettä)vierailta. Kissa on tyypillinen kissa eläin on virkeimmillään yöllä ja on erakko, jos on mahdollisuus liikkua vapaana niin se hakee mahdollisimman suuren reviirin itselleen ja puolustaa sitä kiivaasti muilta kissoilta. Vankeudessa kissan vaistot tukahtuu.

 Hupieläinten jalostus on mennyt kohtuuttomuuksiin, jalostetaan suoraan sairaaksi, jalostuksesta on tullut kaupallinen eläinrääkkäyksen laajasti hyväksytty muoto. Suurin ongelma on suhtautuminen hupieläimen kuolemaan joka rinnastetaan ihmisen kuolemaan, vaikka eläimellä ei ole mitään ymmärrystä kuolemasta. Olen nähnyt pienellä kylällä ajan jolloin ihmisten ja eläinten kuolema oli ikään kuin yhteisön sisällä. Usein itse teurastettiin ja syötiin itse kasvatetut eläimet. Metsästys koirat ja hiirenpyytäjät kohtasivat kuoleman tutussa seurassa joko omistajan tai lähinaapurin toimesta. Nyt on kuolema ulkoistettu, ihmiset kuolevat ikään kuin salaa sairaaloissa, syötävät eläimet teurastetaan teurastamoissa eikä haluta tietääkään miten nämä otetaan hengiltä, pieneläin klinikoista on tullut hupieläin teurastamoita.

Korkeasaaren entinen johtaja seppo Turunen on sitä mieltä että eläimien pitoon pitäisi kehittää lupamenetelmä joka pakottaisi hankkimaan tietoa eläinten pidosta, ja minusta vielä, minkälainen kuolema eläimelle on eläimen kannalta on armeliain. Turunen kyseenalaistaa koko hupieläin pidon, esimerkiksi yhtä luonnon sutta kohti on hupikoiria 4000. Todennäköisesti hupikoirat purevat päivittäin ihmisiä ja jos susi irvistää ihmisille niin sudelle tappotuomio. Minuakin puri hupikoira, kävin oikein lääkärissä, koirarukka tuomittiin kuolemaan, oli jo entisiäkin syntejä.

Lehtosen Kalle  

Liikenneministeri Merja Kyllösen kannan otto liikennepolitiikkaan

TOIMIVA JOUKKOLIIKENNE EI TULE ITSESTÄÄN

Joukkoliikenneasiat tuntuvat olevan näin kehysriihen alla taas kaikkien huulilla, joten muistutellaanpa hiukan historiaa mieliin.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen piti ostovuorojen vähenemistä ja kannattamattoman liikenteen lisääntymistä huolestuttavana jo vuonna 2004. ”Jos liikennepalveluja lakkautetaan tätä tahtia, on tilanne koko joukkoliikennejärjestelmän kannalta erittäin vakava. Joukkoliikenteen rahoitusta on pidetty esillä hallituksessa jatkuvasti. Tärkeintä on, että joukkoliikenteen palvelut voidaan turvata", Luhtanen korosti.

 
Suomessa alkaa olla paljon alueita, joissa joukkoliikenteeltä ei puutu vain rahoitusta vaan se keskeisin: joukoittain asiakkaita. Silti liikkumisen mahdollisuus pitää kansalaisilla olla, myös harvaan asutuilla seuduilla. Tämä on yksi ongelma ratkaistavaksi.
Edellisellä hallituskaudella vuonna 2009 uudistettiin joukkoliikennelaki. Tämän uudistuksen taustalla oli EU:n palvelusopimusasetus (PSA), joka ei salli enää linja-autoliikenteen nykyistä linjaliikennelupamallia. Palvelusopimusasetuksella säädetään julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemisestä. Tavoitteena on julkisen rahan käytön läpinäkyvyyden parantaminen myös joukkoliikennepalveluissa, eli se, että kaikki toimijat tietäisivät nykyistä paremmin mihin yhteiset vero eurot menevät. Liikenne avautuu kilpailulle vaiheittain vuosien 2014 ja 2019 välillä. Suuri osa nykyisistä sopimuksista päättyy 30.6.2014.


Edellisellä hallituskaudella säädettiin siis laki, mutta jätettiin koko uudistus puolitiehen odottamaan tulevaa. Tämä onkin nyt se toinen asia, jota yhteisvoimin koetetaan ratkaista.
Olemme saaneet tehdä hartiavoimin töitä, että asiat saadaan järjestykseen ja myös vuonna 2004 esille nostetut ajatukset todeksi turvaamaan tulevaisuuden joukkoliikenteen palvelutasoa.
Yhtenäistä lippu- ja maksujärjestelmää ollaan kovaa vauhtia rakentamassa ja viranomaisia opastetaan uusiin toimintatapoihin. Kilpailun avautuminen muuttaa linja-autoliikenteessä toimintatapaa niin, että jatkossa toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät alueensa palvelutason, eli ratkaisevat järjestetäänkö liikenne EU:n palvelusopimusasetuksen mukaisesti vai syntyvätkö riittävät palvelut markkinaehtoisesti. Seutulippujen rahoittaminen nykyisellä tavalla ei ole joukkoliikennelain siirtymäajan sopimusten päättymisen jälkeen enää laillista, mutta edulliset liput säännölliseen matkustamiseen tarjotaan matkustajille edelleenkin, vaikka järjestämistapa muuttuu.


Kutsujoukkoliikenne ja yhteiskunnan kustantamien matkojen yhdistely eivät nekään kehity pelkällä unelmoinnilla. Tehokkaan joukkoliikennejärjestelmän ja yhdisteltyjen kuljetusten aikaansaamiseksi tarvitaan entistä enemmän alueellista suunnittelua ja yhteensovittamista seudullisesti sekä kuntien sisällä että eri hallintokuntien välillä.
Vuonna 2010 valtio, kunnat ja Kela käyttivät noin miljardi euroa kuljetuspalveluiden hankintaan. Lakisääteisten henkilökuljetusten kustannukset uhkaavat nousta vielä tuosta valtavasta summasta hallitsemattomasti seuraavan 20 vuoden aikana. Kustannusnousu voi olla jopa 10 prosentin luokkaa vuodessa.
On selvää, että jotain pitää tehdä. Palveluiden säilyttämiseen on mietittävä vaihtoehtoisia toimintatapoja, kuten kutsujoukkoliikennettä ja matkojen yhdistelyä – näin ratkaistaisiin myös joukkoliikenteen säilyminen alueilla, joilta se nyt uhkaa karata. Liikenne- ja viestintäministeriön asettama asiaa pohtiva selvitysmies valmistelee maaliskuun loppuun mennessä esityksensä eri liikenteiden koordinoinnin ja yhteensovittamisen tehostamiseksi.

 Yhteiskunnan maksamien matkojen yhdistelystä kertyviä säästöjä voisi myös kohdentaa joukkoliikenteen ostamiseen – tätä ehdotti jo liikenneministeri Luhtanen.
Kymmenen vuotta on mennyt haaveillessa, mutta nyt on aika toimia. Tällä hallituksella on riittänyt edeltäjäänsä enemmän rohkeutta katsoa, mihin veronmaksajien eurot oikein menevät. Meillä on myös selvä näky uudistusten tavoitteesta: toimiva joukkoliikenne ja ihmisten tarpeista lähtevä saumaton palveluketju, myös alueilla. Me olemme valmiita tekemään asioita toisin, jotta jo ministeri Luhtasen havaitsema joukkoliikennevuorojen väheneminen hidastuisi.

Merja Kyllönen