MAATALOUS KÄRSII VIELÄKIN MENNEISYYDEN PÄÄTÖKSISTÄ

MAATALOUS KÄRSII VIELÄKIN MENNEISYYDEN PÄÄTÖKSISTÄ

Suuri virhe oli Veikko Vennamon valinta Asutusosaston Ylijohtajaksi sodan jälkeen. Otteita hänen muistelmistaan, Kulissien Takaa – Sakari Tuomiojan kanssa valmistelimme ASO:n säännökset, joissa niin pitkälle kuin lait sallivat, annettiin minulle diktaattorin oikeudet – Taloudelliset asiantuntiat pitivät näin laajaa asutus toimintaa mahdottomana, suorastaan katastrofina – 1949 puhuttiin ylituotanto vaarasta -  Erityisesti jouduin  koko ajan kiinnittämään huomiota siihen, että Eduskunnassa säilyi sotien jälkeen ei sosialistinen enemmistö. Keinon Vennamo tunnusti eräässä TV haastattelussa ”asutus toiminnan tavoitteet olivat poliittiset, piti sitoa maahan  mahdollisimman paljon väkeä ettei tulisi niin paljon vasemmistolaisia. Toinen suuri virhe – 1958 SDP ja Maalaisliitto muodostivat hallituksen, jonka ohjelmaan kirjattiin, maatalous tuottajille taataan sama tulo kehitys kuin palkansaajille 100 prosenttisesti, Pääministerinä K:A Faakerholm. 

Tällä päätöksellä siirrettiin maataloustuotteiden markkinointi valtiolle,  tämän päätöksen turmiollisuuden ovat tunnustaneet kaikki sen ajan päättäjät joita tapasin SEL:n alkutuotantojaoston  jäsenenä. Olen lukenut sen ajan päättäjien muistelmia, ainoastaan Aarne Saarinen kirjassaan, Kivimies, 1958 hallituksen ohjelma kirjauksesta ”siitä saamme kärsiä vieläkin” muut eivät ilenneet. Veikko Vennamo oli Maalaisliitossa sisäpiiriläinen, hän uhkasi viedä mennessään maaseudun väestöä uuteen puolueeseensa jota hän oli perustamassa (Pientalonpoikien Puolue 1959), ellei valtio ota haltuunsa maataloustuotteiden markkinointia, hän näki että jos toimitaan maataloudessa vapaanmarkkinatalouden mukaan niin se porukka jonka hän oli asuttanut tuhansille pienille tiloille ympäri Suomen joutuu luopumaan tiloistaan, muistamme ”talonpojan tappolinja” Surkuhupaisinta Vennamon toiminnassa oli se että, köyhälistö jonka hän toiminnallaan loi äänesti hänet eduskuntaan uudelleen ja uudelleen, tämä oli populismia puhtaimmillaan.

Pahimmillaan valtion maataloudelle antama tuki oli lähes 10 prosenttia valtion budjetista, josta puolet ulosvientitukea, joka oli noin 40 000 elintarviketyöläisen yhteenlaskettu palkkasumma, esimerkiksi lihasta maksettiin tuottajille 20-30 mk kilo saatiin ulosviennistä 5 mk kg, eikä silläkään tahtonut ostajia löytyä. Muistan kun 70 luvulla oli teurastamoilla varastot täynnä lihaa, tuottajat pitivät kokouksiaan maakunnissa, oli radio lähetys eräästä tilaisuudesta, eräs tuottaja ”eihän meille kuulu markkinointi, miksei me saaja  tuottaa”. Muistamme maitokiintiöt, metsitys- ja kesannointipalkkiot, pakettipellot ym laastaroinnit. Jos nämä maataloustuotteiden ulkomaan vientiä tukevat miljoonat olisi pantu oman teollisen tuotannon kehittämiseen, ei olisi tarvinnut parhaassa työiässä olevien lähteä Suomesta Ruotsin teollisuutta tukemaan. Nämä eivät ole mielipiteitä, näin siinä vain kävi oikeasti.

Lehtosen Kalle Ylivieska