LAPSUUEN JOUUTorstai 20.12.2018 klo 7:33 - Lehtosen Kalle Ylivieska LAPSUUEN JOULU Sillon ei valosaastehet eikä muukkaan saastehet häirinnehet Joulun viettua, sillon vielä kaffivesiki oli puhasta lumesta sulatettuna. Joulupukille kiriotettihin, vietihin akkunanlauvalle ulos ja aamulla oli huopatossun jäliet akkunanalla, tonttu oli hakenu. Krannin kaverien kans, sillon oli vielä hevosenpaskoja tiellä, arvuuteltihin mikkä paskat oli poron, osa näytti poronkikareheilta, olivat ilimanmuuta ja erikokosiaki. Sillon ei kukaan kumonnu lapsen uskua tonttuihin, Joulupukkihin eikä pukin kulukuneuvohon. En muista mitä toivottihin, enkä mitä saatihin pukilta, muistan vain Joulun ootuksen. Olin sotaorpo sillon oli sotaorvoilla ulukomaita kummeja, mullaki Ruohtista Signe Granberg Junsele, muistan sieltä tullehet paketit, petinen lentotone, kaletuskooppi ja puiset sakariinirasiat jäivät mielehen. Eihän sillon pukki tuonu muuten turhuuksia, letokonekki muutamanpäivän päästä, Äiti kauhiteli, nykkö se poika on hajottanu tuonki, totta kai avasin kaleituskoopinki, pihän se kahtua mitä ne on syöny lentokonehesa oli potkuri joka pyöri ja se rullasi laattialla ko sen avaimesta viritti ja kaleutuskoopisa ihimetytti miten ne värikkähät kuviot synty. Jos aaton oottaminen tuntu pitkältä niin pukin oottaminen se vasta tuntu pitkältä, vieläkö Jouluaamuna ei saanu ennen puoltapäivää mennä krannihin kysyhyn mitä ne on saanu pukilta. Sittekö saatihin lahaja asiat setvittyä niin sukset jalakahan ja Paskakalliolle laskettelehen, jos oli kauhia pakanen tai roskailma niin sitte koonuttihin jonku tupahan pelaahan mustaapekkaa tai koronaa. Ei ollu puhelinta eikä ratiua, hihtäminen oli pääasiallinen ulukoilumuoto, välistä lasketeltihin kuutamolla, käytihin joskus Pleunasaki Siiponjoella laskettelemasa. Jos suksi meni poikki, pläkkipeltistä pala, se naulattihin tentlikoilla suksen pohojahan, ei muutako menoksi. Tentlikat olivat ilimeisesti suutarin käyttämiä nauloja. En kyllä usko ihimisen onnellisuen lisääntyneen yhtäpalioko tarpeeton roina, kaikki varastot täynnä. Lehtosen Kalle Muistoja Torvenkylältä |
Avainsanat: Ei ollu puhelinta eikä ratiua |