SÄHKÖVALO POISTI KUMMITUSTEN PELOT

SÄHKÖVALO POISTI KUMMITUSTEN PELOT

  Ennen sähkovaloja ihimset näkivät palio kummituksia, sillonko olin alle kymmenvuotias ei olu sähköjä, äijät kokoontuvat praatahan jonku talon tupahan ja me kossit tuvan nurkasa kuunneltihin niijen juttuja. Usiasti ko oli jo pimiää ne innostu puhuhun kummitus juttuja me kuunneltihin tukkapystösä. Sitte se vasta pystösä oli ko piti kotia lähtiä, mullaki oli ainaki sata metriä kototanahutta ja puolesa välisä oli riihi josa piettihin puhon ruumihit ko joku kuoli, piti hilipasta niin palioko koivista lähi riihen sivu. Joskus päivällä käytihin riihen ovelta kahtomasa ruumislautaa.

Keranko Äitin kans pantin nukkuhun niin rupes kuistin ylisiltä kuuluhun koloke, olin vähä toisella kymmenellä, munhan piti näyttää rohkialta, otin lyhyn, nousin portahia yliselle, ei kuulunu eikä näkyny mitään, sitte taas ko päästihin peittoihin alako sama koloke, sillon mää pelekäsin, tämä toistu muutaman kerran, sitte mää sanoin ihtelleni eihän niitä kummituksia oo olemasa, otin lyhyn tarkastin kuistin ylisen perusteellisesti, meillä oli teurastettu lammas ja ruho roikku lähellä seinää, huomasin ruhosa hampahan jäläkiä, piispitin kissaa, sieltähän kummitus tuli talon ylisiltä häntä pystösä, oli hypänny ruhon kaulahan ja se oli vastannu seinähän, kissa piiloutu, tiesi tekevänsä väärin. Olin armeijasa ja vartioimasa

Ykpihilajan ammus varikkua, jos kiersi yksin niin kierros oli kaks tuntia, kahestahan neliä tuntia, kiersin yksin, oli jo hämärä, kaukana polunpääsä lähesty ihime otus, oli jo sormi konepistoolin liikkuvin pankasa, tuli lähemmäksi, sehän oli vartiokoira jolla oli vaneeri levy kaulasa ettei se niin heleposi pääsisi aluetta ympäöivän kaksois aijan välistä pois. Koira oli susikoira, eihän se peleko siihen loppunu, ne oli arvaamattomia,  konepistooli käyttövamihina, koira laukko ohi. Mailman sivu on erilaiset Jumalat tai haltiat hallinehet ja peliättänehet meitä, epälijöitä on peräti otettu hengiltä, olis pitäny osottaa ettei näitä jumalia tai haltioita oo olemasa, rahan jumaluus on heleppompi tojeta.

Netti mailmahan on heleppo luoja uuenajan kummituksia ja Jumalia, ihimisen ymmärrykessä ja tietämyksesä on vielä ammottavia aukkoja. Viekääpä joku merkki, ei tunnistettava, taustana rannaton meren jää, joku arvioi matkaksi 100. toinen 500 metriä, vertailu kohe puuttuu. Kysyin kerran eesmenneheltä tuttavaltani Pajalan Toivolta, miten osaat arvioija matkan ko ammut hyliettä rannattomalla jäällä,  ammun sitte ko hylykehen pää on kaffipannun kokonen, en ymmärtäny kysyä perusteluja. Ilimeisesti kohistaessahan pyssyä kaffipannun kokosehen pilikkahan Toivo oli oppinu arvioimahan tähtäimien ja hylykehen pään suhetta. Siihenkö tieto loppuu, usko alakaa.

Lehtosen Kalle  syjän vieläki Kalajoella