MAHOLLISUUS TUOTTAA LÄHES HIILIJÄLIETÖNTÄ RUOKAA KALAJOELTA

 MAHOLLISUUS TUOTTAA LÄHES HIILIJÄLIETÖNTÄ RUOKAA  KALAJOELTA

1940 luvulla oli Isäpuolellani Haapalalla Jaakolla ja velijellähän Jannella vuokralla Hevoskari Alaviirreläisiltä lampahien pitua varten, kuulemma pitkäaikasella sopimuksella. Määki olin mukana, vietihin aikusin kevähällä ja myöhäsellä syksyllä haettihin pois, tietysti venehellä. Himankakyläläisillä oli Korkiasa, Säärellä muisaki saarisa Heikinkarin ympärillä.

Alajoenkarisa oli orihia, 1-3 vuotiahia, oppimasa hyville tavoille, olin kahtomasa kerran ko tuotihin lautalla 4 oritta kerralla Himankakylästä Alajoenkarihin yhtehensä 96, siinä oli kova otatus hevosten väillä, muutamasa päiväsä selevis kuka kunkku, se piti järiestystä kokokesän. Kolomivuotias otti suojeluksehensa yksvuotiahan jota se puollusti kesän.

Ei tohtinu oikein mennä ennen mustikka-aikaa olivat arvaamattomia, akoilla piti olla tohtina miehiä mariasa, siinä piti olla kieli keskellä suuta ko orilauma tuli hiplohon puseron hioja, ko oriit ajovat kärväsiä puolimetrisestä sukuelimestähän lätkivät sitä vesirajasa mahahansa, lätke kuulu kauvas. Sielä ne saaret on vieläki, ei muuta ko lampahat sinne, ei palio lisää kasvihuonekaasuja, saarista tulee komioita, vanaha käytäntö käyttöhön, talaveksi lehtikerppuja, ennen ei käytetty tiskatesa pesuainehia, tiskivesi lampahille.

Eikä kämpillä olijoijen tarvihte kylyvää ilimanaikosia kasveja eikä leikata ruohikoita, saa elpyä rauhasa, lampahat huolehtiva ulokotöistä. Ennen oli  ongelmana pumpuli silahkaverkot jokka oli ranoilla kuivaamasa, saatto olla pässi sarvistahan kiinni verkoisa. Haapalan Jannella oli kalakämppä Korkiasa sattu jollekki Haapalan naisista, se halako puita kirvehellä, pässi luuli tapuolen liikettä härnäyseksi, iski sarvensa halakojan takapuolehen, astu siinä kuulemme pässiki pitkähän ko halakoja jälesti sitä kirvehen kans. Kanitarhan perustaminen on yksinkertasta, korvaa kananlihan ja lasten on mielehen. Hylykehiä meresä on liianki kans, niijen peräsähän tänne on alakujahan tultu.

Suomesa ei oo yhtään kalalajia joita ei voi syöjä, marijoista kerätähän vain muutama rosentti. Nyt on jo muu mehtän riista kiitettävästi käytösä. Meijän vain pitää lapsille opettaa että kani Sulo ja Pässi Ponteva aivan syötäviä, meilläki oli karihta, se kävi Äitin kans kaupasa kilometrin pääsä, ootti ulukona ja naputteli sitte kotia, enkä muista sen isona maistunehen pahalta. On nämä vaihtoehot parempia ko sirkat muut ötökät, oo maistanu niitäki aivan syötäviä. Takuula seuraavat sukupolovet joutuvat oikiasti  näijen valintojen etehen.

Lehtosen Kalle entinen Kalajokinen